Väriaineita ja pigmenttejä käytetään erilaisten materiaalien värjäämiseen. Tärkein ero väriaineiden ja pigmenttien välillä on niiden liukoisuus eli kyky liueta nesteeseen. Väriaineet ovat yleensä vesiliukoisia – tai niistä voidaan tehdä sellaisia –, ja tästä syystä ne ovat vettä sisältävässä muodossa, kuten värigeeleinä tai -voiteina. Pigmentit eivät yleensä liukene veteen, öljyyn tai muihin liuotinaineisiin. Jotta niitä voitaisiin levittää värjättävään materiaaliin, ne pitää ensin jauhaa hienoksi jauheeksi ja sekoittaa sitten ns. dispergointiaineeseen.
Väriaineita käytetään tekstiilien, hiusten, paperin ja muiden vastaavien värjäämiseen, kun taas pigmenttejä käytetään maaleihin, musteisiin, värikosmetiikkaan ja muoveihin. Hiustenvärjäyksessä käytetään nykyään kahta erilaista väriainetyyppiä: Suoraväriaineet ovat esivärjättyjä molekyylejä, jotka yleensä imeytyvät hiuksen pintakerrokseen tai hieman sen alapuolelle. Hapetettavat väriaineet puolestaan ovat ns. koplaajista (”kytkeytyvistä yhdisteistä”) ja esiväriaineista koostuvia värittömiä molekyylejä, jotka tarvitsevat hapettavan aineen reaktion aikaansaamiseksi ja muodostaakseen värillisiä molekyylejä. Hapetettavat väriaineet tunkeutuvat syvälle hiuksen sisään.
Monet värituotteet sisältävät sekä hapetettavia että suoraväriaineita.
Hapeteväriin tarvitaan koplaajia, esiväriaineita ja peroksidineste (hapetin). Kemiallinen prosessi, jossa väriaineet muodostuvat hapen vaikutuksesta, on melko monimutkainen, mutta se koostuu yleensä kolmesta vaiheesta: Esiväriaineen hapettuminen Hapettuneen esiväriaineen ja koplaajan yhteenliittyminen Koplaajatuotteen hapettuminen, jolloin saadaan lopullinen väriaine.
Lue lisää hapeteväreistä tästä.
1
2
3
Lisätietoa väriteoriasta löydät tästä.